Linna auringon ja meren välkkeessä

Kalmarin linna ilta-auringossa.

Kuten edellisessä jutussa totesin, linna oli toissasyksyisen Kalmarin-matkamme eniten odottamamme nähtävyys. Mahtava se olikin. Jo silloin, kun junamme saapui asemalle, näimme linnan sykähdyttävän siluetin matalalta paistaneen auringon hohdetta vasten. Parin tunnin kuluttua teimme iltakävelyn merenrannan puistoon, josta saimme ihastella linnaa vastarannalla. Mielemme täytti seuraavan päivän odotus.

Kuten lähes kaikilla matkoillamme, meillä oli säiden suhteen taas uskomattoman hyvä tuuri. Päivänä, jonka olimme varanneet Kalmarin linnaa varten, oli aurinkoinen, lämmin ja tyyni sää, joka sai meren ja puistojen lokakuiset värit oikein loistamaan.

Kalmarin puistoissa on paljon viihtyisiä istuskelu- ja näköalapaikkoja.

Kaupunginpuiston läpi kulkee upea kävelyreitti Kalmarin linnalle.

Kävelimme ensin samaan linnaa vastapäätä sijaitsevaan Sylvanderinpuistoon, jossa olimme jo edellisenä iltana käyneet. Sieltä kiersimme Linnanselkää reunustavaa rantatietä pitkin Kaupunginpuistoon ja edelleen linnan luo.

Kalmarin linna lännestä, pääsisäänkäynti.

Linnanhoitajan talo nostosillalta kuvattuna.

Kalmarin linnan nimikkoruusu linnanhoitajan talon puutarhassa.

Sisätiloiltaan Kalmarin linna ei ollut aivan niin vaikuttava kuin ulkopuoli antoi odottaa, mutta kiinnostava toki. Vaikutelmaksi jäi, että perusnäyttelykokonaisuus oli toteutukseltaan hieman vanhentunut.

Koimme linnan kiehtovaksi ensisijaisesti upeana rakennuksena, ulkomuodoltaan ja sijainniltaan. Paikan ja sen asukkaiden historian yhtymäkohdat Turkuun olivat tietenkin myös kiinnostavia.

Kultainen sali, jonka kasettikatto on 1500-luvulta. Seinillä olevat taulut ovat nykyaikaisia kopioita.
Kuva: Jouni Perhovaara

Erik XIV:n salonkia.

Rekonstruktio Kustaa Vaasan ja Margareeta Leijonhufvudin tyttären Elisabetin puvusta.

Kalmarin linnankirkon keskikäytävää.

Linnankirkon alttaritaulu on vuodelta 1773.
Kuva: Jouni Perhovaara

Linnankirkon saarnastuoli.

Ikkuna linnankirkossa.

Museokierroksen jälkeen jäimme vielä tunneiksi viettämään aikaa linnaa ympäröiville valleille. Meri ja aurinko tekivät maisemasta rauhoittavan ajattoman.

Kalmarin linnan läntiseltä vallilta kaakkoon.

Linna lounaan puolelta.

Näkymä linnalta Eteläisen hautausmaan suuntaan.

Linna idän puolelta.
Kuva: Jouni Perhovaara

Kalmarin linnan valleilta oli lumoava näkymä Kalmarinsalmelle ja Öölannin suuntaan.

Kalmarin joutsenet ja meren valo

Näkymä Sylvanderinpuistosta Kalmarinsalmelle.

Parhaita matkojamme on ollut kahden vuoden takainen lokakuinen reissu Kalmariin. Pääkohteemme kaupungissa oli kenties itsestään selvästi linna (josta lisää toisessa pikkujutussa), mutta paikan päällä meille selvisi, miten kiehtova Kalmar on muiltakin osin.

Ihanuus alkoi jo hotellistamme, joka oli aivan vanhan satama-altaan rannassa. Ikkunastamme avautui näkymä Kalmarinsalmelle ja Öölannin suuntaan. Huoneesta pääsi suoraan omalle terassillemme ja hotellin laiturille.

Kaukana siintää Kalmarin ja Öölannin välinen silta, jolla on mittaa yli kuusi kilometriä.

Teimme saapumispäivänä iltakävelyn merenrantaan Sylvanderinpuistoon ja ihastelimme viereisellä niemellä seisovaa Kalmarin linnaa. Sieltä kävelimme Kalmarin tuomiokirkolle, joka oli silloin suljettuna, mutta näytti kauniilta ilta-auringossa.

Linnanselältä etelään.

Kalmarin tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1703.

Seuraava päivä alkoi satumaisen kauniilla aamunsarastuksella, joka värjäsi merinäkymän keltaiseksi. Kun aurinko oli kokonaan noussut, joutsenperhe saapui tervehtimään meitä.

Ensimmäinen aamumme Kalmarin vanhassa satamassa.
Vene ei ole meidän, teimme matkaa tapamme mukaan junalla.

 

Joutsenperhe kävi tarkistamassa, olisiko meillä jotain aamiaisherkkuja.

Ja jotta olosuhteet olisivat olleet täydelliset, hieman myöhemmin huomasimme, että eräässä hotellin laituriin kiinnittyneessä veneessä majaili suloinen kissa. Oli hauska seurata sen retkiä hotellin ympäristössä, sen verran kuin muilta huveilta ehdimme.

Laivakissa toi hymyn huulille, myös lähtöpäivämme aamun harmaudessa.
Kuva: Jouni Perhovaara

Kävimme vierailumme aikana linnan lisäksi Tuomiokirkossa ja Kalmarin lääninmuseossa. Museon perusnäyttelyiden pääaiheina ovat kalmarilainen taidemaalari ja kuvittaja Jenny Nyström sekä 1600-luvulla taistelussa Öölannin edustalla uponnut sotalaiva Kronan.

Teimme myös pieniä kävelyretkiä kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää, pienen ja kauniin kaupungin tunnelmasta ja syysauringosta nauttien. Aika tuntui taas loppuvan kesken, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme Kalmariin.

Barokkityylisen, Nicodemus Tessin vanhemman suunnitteleman Tuomiokirkon vieressä oli turistirysätori, joka mielestämme pilasi maiseman ja hetkeksi myös tunnelman.

Sisällä Tuomiokirkossa oli ihanan hiljaista.

Kalmarin lääninmuseo sijaitsee aivan meren rannalla.
Kuva: Jouni Perhovaara

Lääninmuseon kahvila ja kauppa oli sisustettu viihtyisästi.

Jenny Nyström: Talonpoikaistyttö juhla-asussa, 1896 (yksityiskohta)
Kalmarin lääninmuseo

Kalmarin lääninmuseoon on sisustettu näkymä Jenny Nyströmin ateljeesta.

Kronan-sotalaivan haaksirikossa hukkui yli 800 miestä.

Jotta totuus ei unohtuisi: Turku oli suurvalta-Ruotsin tärkeimpiä kaupunkeja.

Kronan-laivan hylystä nostettuja kanuunoita.

Vanha vesitorni Kalmarin keskustassa.

Vesitorninpuistosta linnan suuntaan.

Lämmin lokakuinen alkuilta oli kauneimmillaan Vesitorninpuistossa .

Syyskuun aurinko ja Lundin daaliat

Lundin yliopiston kasvitieteellinen puutarha sai alkunsa jo vuonna 1690.

Vuosi sitten syyskuussa teimme hienon lomamatkan Tukholmaan ja Lundiin. Pääkaupungeissa riittää katseltavaa loputtomiin, mutta olemme aiemminkin nauttineet kovasti myös pienempien kaupunkien tunnelmasta.

Tässä pikkujutussa on kuvia Lundin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Menimme sinne oikeastaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, vaikka aiemmat vierailut kasvitieteellisissä puutarhoissa ovat aina olleet hienoja kokemuksia. Upea oli tämäkin, eikä puutarhasta olisi oikein malttanut lähteä pois.

Istutukset kukoistivat runsaina, vaikka elettiin jo syyskuun loppupuoliskoa.

Olimme aamulla hotellilla todenneet, että päivästä olisi tulossa aurinkoinen ja lämmin, joten päätimme lähteä kävelemään kohti puutarhaa. Muut Lundin päänähtävyydet, kuten Tuomiokirkko, jäisivät mahdollisten sadepäivien kohteiksi.

On suuri etu, jos lähes kaikki välimatkat majapaikan ja nähtävyyksien välillä ovat käveltävissä. Silloin myös siirtymiset ovat osa matkanautintoa eikä aikaa mene hukkaan, kun sitä joka tapauksessa aina tuntuu olevan liian vähän.

Jokin herkkä vuokko huojui leppeässä tuulenvireessä.

Jo kävelyreittimme Itäisen hautausmaan läpi kasvitieteellisen puutarhan suuntaan oli kaunis. Itse puutarha oli paratiisimainen kaikessa runsaudessaan, mitä loistava aurinko vielä osaltaan korosti. Erityisesti jäi sydämeen upea daaliapuutarha, jossa kukat ryöppysivät joka suuntaan kaiken värisinä ja muotoisina.

Daaliapuutarha hehkui auringossa.

Myös kasvihuoneet olivat auki. Niissä olisi ollut kiinnostavaa nähtävää useammiksi tunneiksi, mutta varsinkaan trooppisten huoneiden kuumuudessa ja kosteudessa ei pysty kovin pitkään olemaan.

Jättilumme.

Mammillaria geminispina.

Echinocactus grusonii, suomalaisittain anopinjakkara, ruotsalaisittain svärmors kudde.

Ihmeellinen orkidea.

Puutarhakierroksemme kruunasi visiitti pienen lammen rannalla sijaitsevaan ulkokahvilaan. Sen mustikkapullat olivat ensiluokkaisia.

Lundin yliopiston kasvitieteellinen puutarha on avoinna joka päivä.