Aurajokilaakson aarteita

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Riihikoskella.

Vietimme viime kesän kokonaan Suomessa. Varsinainen matkailu jäi täälläkin vähiin kulkutaudin pelossa, mutta sen sijaan teimme hauskoja päiväretkiä Turun lähiseuduille. Heinäkuussa pääsimme veljeni perheen mukaan sädehtivän aurinkoiselle reissulle Riihikoskelle ja Auraan.

Kävimme ensin Riihikosken padolla ja jatkoimme sieltä matkaa jokivartta kulkevaa maisemapolkua pitkin. Se oli täydellinen kesäinen elämys ainutlaatuisessa varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa.

Näkymiä Lankkisten sillan ja Riihikosken padon seutuvilta.

Riihikosken maisemapolku on noin puolentoista kilometrin mittainen.

Sydänkesän kukat tuoksuivat, ja minä sain ylimääräiseksi seuralaisekseni sinnikkään paarman. Vinkiksi, että maisemapolulla kannattaa olla mukana huitomiseen tehokas lippalakki tai muu hellehattu. Itse sivelin niskaani myös hyönteiskarkotetta, mutta se ei kovin pitkään tehonnut.

Riihikoskelta ajelimme Auran Koskipirtille, Kuuskosken kartanon ja vanhan myllyn maisemiin. Koskipirtti on kartanon rakennuksiin kuuluva entinen väentupa, joka toimii nykyään museona ja juhlatilana. Sen vieressä seisova vanha meijeri on myös kunnostettu Museotaloksi. Rakennuksissa näytteillä olevat kulttuurihistorialliset esinekokonaisuudet ovat keräilijä Lauri Jäntin kokoelmia.

Koskipirtti on rakennettu 1860-luvulla. Se on Kuuskosken kartanon entinen väentupa.

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä Aurassa.

Kolmenlaisia ruusuja Museotalon seinällä.

Koskipirtin ja Museotalon esineet ovat Lauri Jäntin kokoelmista; tässä jugendtyylinen asetelma.

Aurajokimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä.

Kuuskosken kartanon lähistöllä joenrannassa ja kosken liepeillä on vanhan myllyn jäänteitä.

Koskipirtin läheisyydessä on pakahduttavan kaunista Aurajokivarren maisemaa. Sen runsaan kasvillisuuden alle ja kosken helmoihin kätkeytyy vanhan myllyn raunioita.

Kesäpäivä kauniissa kotimaassa rakkaiden ihmisten kanssa - mikä voisikaan olla parempaa.

Kesälomailija kuumissaan.

Arkkienkeli Mikaelin ruusutarhassa

St. Michaelisin eteläpuolella on puisto rehevine ruusuineen.

Kevään pikkuhiljaa koittaessa ajatukset kohdistuvat muistoihin ihanista kesämatkoistamme, varsinkin kun nyt näyttää siltä, että pandemian vuoksi emme vielä tulevana kesänäkään lähde lomailemaan ulkomaille. Suunnitelmia kyllä on, joten sitten kun tilanne helpottaa koko Euroopassa, lähdemme mekin taas liikkeelle.

Toissa kesänä kävimme muun muassa Hampurissa, jossa olemme olleet jo useasti ja josta on tullut rakas paikka. Joka kerta löytyy uutta nähtävää.

Arkkienkeli Mikaelille omistettu St. Michaelis on yksi Hampurin viidestä luterilaisesta pääkirkosta.

Viimeksi eräällä kävelyretkellämme päädyimme ihastelemaan barokkityylistä kirkkoa St. Michaelista, joka paikalliset kutsuvat Micheliksi. Alun perin 1600-luvulta peräisin oleva kirkko on palanut kaksi kertaa ja tuhoutunut myös toisessa maailmansodassa, mutta aina se on kunnostettu uudelleen.

St. Michaelisissa on yli 2000 istumapaikkaa.

Marmorista rakennettu alttari on 20 metriä korkea.

Veistos kirkkosalissa: arkkienkeli Mikael on kukistanut paholaisen.

Kirkon vieressä on lumoava ruusupuisto nimeltään Michelwiese, jossa vietimme pitkän tovin. Hetkeä aiemmin loppunut sade oli saanut kukat oikein kunnolla hehkumaan ja tuoksumaan.

Hampuria on kova ikävä. Saa nähdä, ovatko Pyhän Mikaelin ruusut yhtä kauniita ensi kerralla, vai kenties vieläkin suloisempia.