Promenadilla Po-joen hohteessa

Näkymä Po-joen länsirannalta Ponte Emanuele I:n suuntaan.

Kesäkuiseen Italian-vierailuumme sisältyi muutama päivä Torinossa. Siellä ennätimme ihastella kirkkojen, aukioiden, puistojen ja palatsien lisäksi myös rantapromenadi Murazzin maisemia. Smaragdinvihreänä aamupäivän auringossa hohdellut Po-joki houkutteli jatkamaan kävelyretkeä pitkään.

Giuseppe Garibaldin muistomerkin jalustan juurella loikoileva leijona.

Mietin jälkeenpäin, mikä teki jokirannan kävelystä niin kiehtovan. Yksi syy oli ehkä se, että  jokea reunustavat puistoalueet olivat kuumuudesta huolimatta säilyttäneet vihreytensä. Niiden värit sointuivat täydellisen raikkaasti yhteen rantakadun vaalean marmorin kanssa.

Toinen syy kävelyretken ihanuudelle oli varmaankin se, että rantapromenadin tunnelma oli rauhallinen, vaikka arkinen autoliikenne hurisi aivan vieressä. Muita kävelijöitä näimme vain muutaman. Murazzi onkin vilkkaimmillaan vasta ilta-aikaan, ja se sopi meille, sillä iltaisin olemme mieluiten jo hotellissa lepäilemässä.

Länsirannalta Ponte Umberto I:n suuntaan.

Po-joen itäpuolen kukkulalla häämöttää kirkko Chiesa di Santa Maria del Monte dei Cappuccini.

Kuljimme ensin Po-joen länsirantaa ja ylitimme Vittorio Emanuele I:n sillan. Itärannan suunnasta ihastelimme vastarannan rakennuksia. Palasimme länsirannalle saman sillan kautta ja kävelimme paahteiselle Piazza Vittorio Veneto -aukiolle. Sitä reunustavat kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni, mutta meillä oli onneksi mukana vettä ja muuta virvoittavaa. Lepäsimme hetken, ennen kuin suuntasimme kohti uusia elämyksiä, nimittäin lähistön kirkkoja.

Torinolainen sorsa kävi tarkistamassa mahdollisen pullatilanteen.

Ponte Vittorio Emanuele I ja rantakadun liike- ja asuinrakennuksia joen itärannalta kuvattuna.

Näkymä helteen paahtamalta Piazza Vittorio Veneto -aukiolta joen suuntaan.

Keskiaikaa ja antiikin Roomaa ihastelemassa Veronassa

Castelvecchion eli "Vanhan linnan" silta Veronassa.

Hiukan harmittaa, että monet hienot matkakohteemme ovat jääneet toistaiseksi raportoimatta täällä blogissa, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Toisaalta, muistot upeista paikoista ja reissuista heräävät eloon vielä pitkän ajan kuluttuakin, ja matkoilta otettuja kuvia ja kokemuksia on aina ilo jakaa.

Menneenä kesänä teimme ihanan junamatkan Sveitsiin ja Italiaan. Reissun varrella pysähdyimme myös jo rakkaiksi tulleissa Kööpenhaminassa ja Hampurissa. Tässä pikkujutussa julkaisen muutaman kuvan Veronasta.

Scaliger-suvun haudat Veronan keskustassa. Suku hallitsi Veronaa 1200–1300-luvulla. Taustalla näkyy osa Santa Maria Antica -kirkosta.

Adige-joen rannan lumoavaa maisemaa. Joelta puhaltanut tuuli toi helpotusta helteeseen.

Kaupungissa oli jo kesäkuun alussa kuuma sää, jatkuvasti noin 30 astetta. Onneksi Veronan keskusta on pienehkö ja nähtävyydet kohtuullisten välimatkojen päässä. Pystyimme siis tekemään päiväretkiä kävelyetäisyydellä hotellistamme, jossa kävimme välillä viilenemässä ja elpymässä.

Piazza Bralla sijaitseva roomalaisaikainen amfiteatteri Arena.

Keskiaikaisen Castelvecchion sisäpihaa kuvissa yllä ja alla.

Veronassa oli muitakin turisteja jo alkukesästä paljon. Yritimme välttää, vaihtelevalla menestyksellä, tiheimmät väkijoukot siten, että lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen.

Kaupungissa oli parhaillaan meneillään suuri pyöräilytapahtuma, joka sekin toi oman lisänsä katuvilinään. Bongasimme hotellissamme tapahtumaan myös osallistuneen maantiepyöräilyn maailmanmestarin Mario Cipollinin. Hän tervehti meitä ystävällisesti hississä eräänä aamuna. Emme kehdanneet ottaa kuvaa.

Näkymä Castelvecchion muurilta etelään.

Castelvecchion kellotorni ja muurinharjalla sijaitseva pieni viheralue.

Pyöräilytapahtuman osanottajat ylittivät Castelvecchion sillan.

Näkymä muurilta koilliseen Adige-joelle. Castelvecchio sijaitsee paikalla, jossa on todennäköisesti aiemmin ollut roomalainen linnoitus.