Työtä ja hupia Paimiossa

Käsityömuseo Miila sijaitsee funkisrakennuksessa Vistantien varrella Paimion keskustassa.

Keväällä 2020 minulla oli ilo olla projektitöissä Paimion kulttuuripalvelujen parissa. Siinä yhteydessä avautui mahdollisuus tutustua paremmin viehättävään kaupunkiin, jossa olin aiemmin käynyt vain muutaman kerran.

Työssäni sain muunmuassa suunnitella ja toteuttaa Käsityömuseo Miilan perusnäyttelyn toisen osan uudistusta. Opin siinä tehtävässä valtavan määrän uusia asioita museotyöstä. Koronaepidemiatilanteen vuoksi tein osan työstä etänä kotonani Turussa, ja lähityötä tein suurelta osin yksikseni Miilassa. Se tuntui turvalliselta.

Avarat maisemat ovat osa Paimion viehätystä. Kuva on otettu aivan keskustassa Vistantien varrella helmikuisena arkiaamuna.

Jussi Vikaisen Raivaajapatsas (1967) katsoo jäätyneen lammen pintaa Paimion kirkkopuistossa.

Kevään aikana Miilaa ei vielä saatu auki, ja uusi näyttelykin jäi silloin viimeistelemättä, koska osaa tavanomaisesta työvoimasta ei ollut saatavilla koronarajoitusten vuoksi. Näyttely tuli kuitenkin hienosti valmiiksi myöhemmin harjoittelijavoimin. Tänä keväänä Miila avautuu jo toukokuussa ja on auki läpi kesän.

Miilan uusi perusnäyttely kertoo arjen käsitöiden tarinaa sadan vuoden ajalta.

Viime kesänä teimme kumppanini kanssa hauskan päiväretken Paimioon. Silloin näin Miilan uuden perusnäyttelyn ensimmäistä kertaa valmiina.

Kävimme samalla reissulla myös kiinnostavassa ja kekseliäästi toteutetussa Paimion Sähkömuseossa, joka on sähkötekniikan erikoismuseo. Miilan tapaan sekin sijaitsee aivan Paimion keskustassa, lähes vastapäätä Miilaa Vistantien toisella puolella. Jutun kuvat ovat osaksi siltä päivältä, ja osan otin jo aiemmin keväällä työn ohessa.

Paimion Sähkömuseossa on todellisia aarteita, esimerkiksi taskukokoinen väritelevisio.

Pyhä Mikael ja marttyyrit

Paimion Pyhän Mikaelin kirkko ympäristöineen on vaikuttava nähtävyys. Kirkko on rakennettu 1600-luvulla, ja sitä ympäröivä kirkkopuisto suunniteltu ja toteutettu 1960-luvulla. Kirkko näkyy läheisen Paimion kirjaston lasiseinän takana kuin vuorokauden- ja vuodenaikojen mukana muuttuvana taideteoksena. Se osoittaa mahtavaa kokonaisuuksien tajua kaupungintalon ja siihen kuuluvan kirjaston suunnittelijoilta.

Paimion Pyhän Mikaelin kirkko puolikuun alla illansuussa helmikuussa 2020.

Paimion kirkon alttaritaulun maalaukset ovat useamman taiteilijan käsialaa. Keskimmäisenä on R. W. Ekmanin teos.

Marttyyrien kuvat koristavat Paimion kirkon urkulehterin kaidetta.

Matteus, Jeesus ja Johannes Kastaja; osa Jonas Bergmanin maalaamasta kokonaisuudesta.

Useimmat Pyhän Mikaelin kirkon maalauksista ovat turkulaisen Jonas Bergmanin 1750-luvulla maalaamia. Urkulehteriä reunustavat marttyyrimaalaukset ovat mielenkiintoinen kokonaisuus. Ne esittävät mm. Jeesusta, Johannes Kastajaa ja apostoleja. Jokaisen henkilön nimen lisäksi maalauksessa on kerrottu hänen kuolintapansa.

Paimion Pyhän Mikaelin kirkkoon pääsee turistina sisälle vain kesä- ja heinäkuussa.

Paimion kirkko ja hautausmaa.

Paimion keskustasta voi löytää yllättäviä, maalauksellisia näkymiä.

Paimion paloasema kuvattuna Käsityömuseo Miilan pihalta.

Pyhän Mikaelin kirkon ja Paimion kaupungintalon välisen puistoalueen hehkua kesällä 2020.

Aurajokilaakson aarteita

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Riihikoskella.

Vietimme viime kesän kokonaan Suomessa. Varsinainen matkailu jäi täälläkin vähiin kulkutaudin pelossa, mutta sen sijaan teimme hauskoja päiväretkiä Turun lähiseuduille. Heinäkuussa pääsimme veljeni perheen mukaan sädehtivän aurinkoiselle reissulle Riihikoskelle ja Auraan.

Kävimme ensin Riihikosken padolla ja jatkoimme sieltä matkaa jokivartta kulkevaa maisemapolkua pitkin. Se oli täydellinen kesäinen elämys ainutlaatuisessa varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa.

Näkymiä Lankkisten sillan ja Riihikosken padon seutuvilta.

Riihikosken maisemapolku on noin puolentoista kilometrin mittainen.

Sydänkesän kukat tuoksuivat, ja minä sain ylimääräiseksi seuralaisekseni sinnikkään paarman. Vinkiksi, että maisemapolulla kannattaa olla mukana huitomiseen tehokas lippalakki tai muu hellehattu. Itse sivelin niskaani myös hyönteiskarkotetta, mutta se ei kovin pitkään tehonnut.

Riihikoskelta ajelimme Auran Koskipirtille, Kuuskosken kartanon ja vanhan myllyn maisemiin. Koskipirtti on kartanon rakennuksiin kuuluva entinen väentupa, joka toimii nykyään museona ja juhlatilana. Sen vieressä seisova vanha meijeri on myös kunnostettu Museotaloksi. Rakennuksissa näytteillä olevat kulttuurihistorialliset esinekokonaisuudet ovat keräilijä Lauri Jäntin kokoelmia.

Koskipirtti on rakennettu 1860-luvulla. Se on Kuuskosken kartanon entinen väentupa.

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä Aurassa.

Kolmenlaisia ruusuja Museotalon seinällä.

Koskipirtin ja Museotalon esineet ovat Lauri Jäntin kokoelmista; tässä jugendtyylinen asetelma.

Aurajokimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä.

Kuuskosken kartanon lähistöllä joenrannassa ja kosken liepeillä on vanhan myllyn jäänteitä.

Koskipirtin läheisyydessä on pakahduttavan kaunista Aurajokivarren maisemaa. Sen runsaan kasvillisuuden alle ja kosken helmoihin kätkeytyy vanhan myllyn raunioita.

Kesäpäivä kauniissa kotimaassa rakkaiden ihmisten kanssa - mikä voisikaan olla parempaa.

Kesälomailija kuumissaan.

Arkkienkeli Mikaelin ruusutarhassa

St. Michaelisin eteläpuolella on puisto rehevine ruusuineen.

Kevään pikkuhiljaa koittaessa ajatukset kohdistuvat muistoihin ihanista kesämatkoistamme, varsinkin kun nyt näyttää siltä, että pandemian vuoksi emme vielä tulevana kesänäkään lähde lomailemaan ulkomaille. Suunnitelmia kyllä on, joten sitten kun tilanne helpottaa koko Euroopassa, lähdemme mekin taas liikkeelle.

Toissa kesänä kävimme muun muassa Hampurissa, jossa olemme olleet jo useasti ja josta on tullut rakas paikka. Joka kerta löytyy uutta nähtävää.

Arkkienkeli Mikaelille omistettu St. Michaelis on yksi Hampurin viidestä luterilaisesta pääkirkosta.

Viimeksi eräällä kävelyretkellämme päädyimme ihastelemaan barokkityylistä kirkkoa St. Michaelista, joka paikalliset kutsuvat Micheliksi. Alun perin 1600-luvulta peräisin oleva kirkko on palanut kaksi kertaa ja tuhoutunut myös toisessa maailmansodassa, mutta aina se on kunnostettu uudelleen.

St. Michaelisissa on yli 2000 istumapaikkaa.

Marmorista rakennettu alttari on 20 metriä korkea.

Veistos kirkkosalissa: arkkienkeli Mikael on kukistanut paholaisen.

Kirkon vieressä on lumoava ruusupuisto nimeltään Michelwiese, jossa vietimme pitkän tovin. Hetkeä aiemmin loppunut sade oli saanut kukat oikein kunnolla hehkumaan ja tuoksumaan.

Hampuria on kova ikävä. Saa nähdä, ovatko Pyhän Mikaelin ruusut yhtä kauniita ensi kerralla, vai kenties vieläkin suloisempia.