 |
| Näkymä Po-joen länsirannalta Ponte Emanuele I:n suuntaan. |
Kesäkuiseen Italian-vierailuumme sisältyi muutama päivä Torinossa. Siellä ennätimme ihastella kirkkojen, aukioiden, puistojen ja palatsien lisäksi myös rantapromenadi Murazzin maisemia. Smaragdinvihreänä aamupäivän auringossa hohdellut Po-joki houkutteli jatkamaan kävelyretkeä pitkään.
 |
| Giuseppe Garibaldin muistomerkin jalustan juurella loikoileva leijona. |
Mietin jälkeenpäin, mikä teki jokirannan kävelystä niin kiehtovan. Yksi syy oli ehkä se, että jokea reunustavat puistoalueet olivat kuumuudesta huolimatta säilyttäneet vihreytensä. Niiden värit sointuivat täydellisen raikkaasti yhteen rantakadun vaalean marmorin kanssa.
Toinen syy kävelyretken ihanuudelle oli varmaankin se, että rantapromenadin tunnelma oli rauhallinen, vaikka arkinen autoliikenne hurisi aivan vieressä. Muita kävelijöitä näimme vain muutaman. Murazzi onkin vilkkaimmillaan vasta ilta-aikaan, ja se sopi meille, sillä iltaisin olemme mieluiten jo hotellissa lepäilemässä.
 |
| Länsirannalta Ponte Umberto I:n suuntaan. |
 |
| Po-joen itäpuolen kukkulalla häämöttää kirkko Chiesa di Santa Maria del Monte dei Cappuccini. |
Kuljimme ensin Po-joen länsirantaa ja ylitimme Vittorio Emanuele I:n sillan. Itärannan suunnasta ihastelimme vastarannan rakennuksia. Palasimme länsirannalle saman sillan kautta ja kävelimme paahteiselle Piazza Vittorio Veneto -aukiolle. Sitä reunustavat kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni, mutta meillä oli onneksi mukana vettä ja muuta virvoittavaa. Lepäsimme hetken, ennen kuin suuntasimme kohti uusia elämyksiä, nimittäin lähistön kirkkoja.
 |
| Torinolainen sorsa kävi tarkistamassa mahdollisen pullatilanteen. |
 |
| Ponte Vittorio Emanuele I ja rantakadun liike- ja asuinrakennuksia joen itärannalta kuvattuna. |
 |
| Näkymä helteen paahtamalta Piazza Vittorio Veneto -aukiolta joen suuntaan. |
