Aurajokilaakson aarteita

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Riihikoskella.

Vietimme viime kesän kokonaan Suomessa. Varsinainen matkailu jäi täälläkin vähiin kulkutaudin pelossa, mutta sen sijaan teimme hauskoja päiväretkiä Turun lähiseuduille. Heinäkuussa pääsimme veljeni perheen mukaan sädehtivän aurinkoiselle reissulle Riihikoskelle ja Auraan.

Kävimme ensin Riihikosken padolla ja jatkoimme sieltä matkaa jokivartta kulkevaa maisemapolkua pitkin. Se oli täydellinen kesäinen elämys ainutlaatuisessa varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa.

Näkymiä Lankkisten sillan ja Riihikosken padon seutuvilta.

Riihikosken maisemapolku on noin puolentoista kilometrin mittainen.

Sydänkesän kukat tuoksuivat, ja minä sain ylimääräiseksi seuralaisekseni sinnikkään paarman. Vinkiksi, että maisemapolulla kannattaa olla mukana huitomiseen tehokas lippalakki tai muu hellehattu. Itse sivelin niskaani myös hyönteiskarkotetta, mutta se ei kovin pitkään tehonnut.

Riihikoskelta ajelimme Auran Koskipirtille, Kuuskosken kartanon ja vanhan myllyn maisemiin. Koskipirtti on kartanon rakennuksiin kuuluva entinen väentupa, joka toimii nykyään museona ja juhlatilana. Sen vieressä seisova vanha meijeri on myös kunnostettu Museotaloksi. Rakennuksissa näytteillä olevat kulttuurihistorialliset esinekokonaisuudet ovat keräilijä Lauri Jäntin kokoelmia.

Koskipirtti on rakennettu 1860-luvulla. Se on Kuuskosken kartanon entinen väentupa.

Aurajokivarren kulttuurimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä Aurassa.

Kolmenlaisia ruusuja Museotalon seinällä.

Koskipirtin ja Museotalon esineet ovat Lauri Jäntin kokoelmista; tässä jugendtyylinen asetelma.

Aurajokimaisemaa Kuuskosken kartanon lähellä.

Kuuskosken kartanon lähistöllä joenrannassa ja kosken liepeillä on vanhan myllyn jäänteitä.

Koskipirtin läheisyydessä on pakahduttavan kaunista Aurajokivarren maisemaa. Sen runsaan kasvillisuuden alle ja kosken helmoihin kätkeytyy vanhan myllyn raunioita.

Kesäpäivä kauniissa kotimaassa rakkaiden ihmisten kanssa - mikä voisikaan olla parempaa.

Kesälomailija kuumissaan.

Arkkienkeli Mikaelin ruusutarhassa

St. Michaelisin eteläpuolella on puisto rehevine ruusuineen.

Kevään pikkuhiljaa koittaessa ajatukset kohdistuvat muistoihin ihanista kesämatkoistamme, varsinkin kun nyt näyttää siltä, että pandemian vuoksi emme vielä tulevana kesänäkään lähde lomailemaan ulkomaille. Suunnitelmia kyllä on, joten sitten kun tilanne helpottaa koko Euroopassa, lähdemme mekin taas liikkeelle.

Toissa kesänä kävimme muun muassa Hampurissa, jossa olemme olleet jo useasti ja josta on tullut rakas paikka. Joka kerta löytyy uutta nähtävää.

Arkkienkeli Mikaelille omistettu St. Michaelis on yksi Hampurin viidestä luterilaisesta pääkirkosta.

Viimeksi eräällä kävelyretkellämme päädyimme ihastelemaan barokkityylistä kirkkoa St. Michaelista, joka paikalliset kutsuvat Micheliksi. Alun perin 1600-luvulta peräisin oleva kirkko on palanut kaksi kertaa ja tuhoutunut myös toisessa maailmansodassa, mutta aina se on kunnostettu uudelleen.

St. Michaelisissa on yli 2000 istumapaikkaa.

Marmorista rakennettu alttari on 20 metriä korkea.

Veistos kirkkosalissa: arkkienkeli Mikael on kukistanut paholaisen.

Kirkon vieressä on lumoava ruusupuisto nimeltään Michelwiese, jossa vietimme pitkän tovin. Hetkeä aiemmin loppunut sade oli saanut kukat oikein kunnolla hehkumaan ja tuoksumaan.

Hampuria on kova ikävä. Saa nähdä, ovatko Pyhän Mikaelin ruusut yhtä kauniita ensi kerralla, vai kenties vieläkin suloisempia.

Linna auringon ja meren välkkeessä

Kalmarin linna ilta-auringossa.

Kuten edellisessä jutussa totesin, linna oli toissasyksyisen Kalmarin-matkamme eniten odottamamme nähtävyys. Mahtava se olikin. Jo silloin, kun junamme saapui asemalle, näimme linnan sykähdyttävän siluetin matalalta paistaneen auringon hohdetta vasten. Parin tunnin kuluttua teimme iltakävelyn merenrannan puistoon, josta saimme ihastella linnaa vastarannalla. Mielemme täytti seuraavan päivän odotus.

Kuten lähes kaikilla matkoillamme, meillä oli säiden suhteen taas uskomattoman hyvä tuuri. Päivänä, jonka olimme varanneet Kalmarin linnaa varten, oli aurinkoinen, lämmin ja tyyni sää, joka sai meren ja puistojen lokakuiset värit oikein loistamaan.

Kalmarin puistoissa on paljon viihtyisiä istuskelu- ja näköalapaikkoja.

Kaupunginpuiston läpi kulkee upea kävelyreitti Kalmarin linnalle.

Kävelimme ensin samaan linnaa vastapäätä sijaitsevaan Sylvanderinpuistoon, jossa olimme jo edellisenä iltana käyneet. Sieltä kiersimme Linnanselkää reunustavaa rantatietä pitkin Kaupunginpuistoon ja edelleen linnan luo.

Kalmarin linna lännestä, pääsisäänkäynti.

Linnanhoitajan talo nostosillalta kuvattuna.

Kalmarin linnan nimikkoruusu linnanhoitajan talon puutarhassa.

Sisätiloiltaan Kalmarin linna ei ollut aivan niin vaikuttava kuin ulkopuoli antoi odottaa, mutta kiinnostava toki. Vaikutelmaksi jäi, että perusnäyttelykokonaisuus oli toteutukseltaan hieman vanhentunut.

Koimme linnan kiehtovaksi ensisijaisesti upeana rakennuksena, ulkomuodoltaan ja sijainniltaan. Paikan ja sen asukkaiden historian yhtymäkohdat Turkuun olivat tietenkin myös kiinnostavia.

Kultainen sali, jonka kasettikatto on 1500-luvulta. Seinillä olevat taulut ovat nykyaikaisia kopioita.
Kuva: Jouni Perhovaara

Erik XIV:n salonkia.

Rekonstruktio Kustaa Vaasan ja Margareeta Leijonhufvudin tyttären Elisabetin puvusta.

Kalmarin linnankirkon keskikäytävää.

Linnankirkon alttaritaulu on vuodelta 1773.
Kuva: Jouni Perhovaara

Linnankirkon saarnastuoli.

Ikkuna linnankirkossa.

Museokierroksen jälkeen jäimme vielä tunneiksi viettämään aikaa linnaa ympäröiville valleille. Meri ja aurinko tekivät maisemasta rauhoittavan ajattoman.

Kalmarin linnan läntiseltä vallilta kaakkoon.

Linna lounaan puolelta.

Näkymä linnalta Eteläisen hautausmaan suuntaan.

Linna idän puolelta.
Kuva: Jouni Perhovaara

Kalmarin linnan valleilta oli lumoava näkymä Kalmarinsalmelle ja Öölannin suuntaan.

Kalmarin joutsenet ja meren valo

Näkymä Sylvanderinpuistosta Kalmarinsalmelle.

Parhaita matkojamme on ollut kahden vuoden takainen lokakuinen reissu Kalmariin. Pääkohteemme kaupungissa oli kenties itsestään selvästi linna (josta lisää toisessa pikkujutussa), mutta paikan päällä meille selvisi, miten kiehtova Kalmar on muiltakin osin.

Ihanuus alkoi jo hotellistamme, joka oli aivan vanhan satama-altaan rannassa. Ikkunastamme avautui näkymä Kalmarinsalmelle ja Öölannin suuntaan. Huoneesta pääsi suoraan omalle terassillemme ja hotellin laiturille.

Kaukana siintää Kalmarin ja Öölannin välinen silta, jolla on mittaa yli kuusi kilometriä.

Teimme saapumispäivänä iltakävelyn merenrantaan Sylvanderinpuistoon ja ihastelimme viereisellä niemellä seisovaa Kalmarin linnaa. Sieltä kävelimme Kalmarin tuomiokirkolle, joka oli silloin suljettuna, mutta näytti kauniilta ilta-auringossa.

Linnanselältä etelään.

Kalmarin tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1703.

Seuraava päivä alkoi satumaisen kauniilla aamunsarastuksella, joka värjäsi merinäkymän keltaiseksi. Kun aurinko oli kokonaan noussut, joutsenperhe saapui tervehtimään meitä.

Ensimmäinen aamumme Kalmarin vanhassa satamassa.
Vene ei ole meidän, teimme matkaa tapamme mukaan junalla.

 

Joutsenperhe kävi tarkistamassa, olisiko meillä jotain aamiaisherkkuja.

Ja jotta olosuhteet olisivat olleet täydelliset, hieman myöhemmin huomasimme, että eräässä hotellin laituriin kiinnittyneessä veneessä majaili suloinen kissa. Oli hauska seurata sen retkiä hotellin ympäristössä, sen verran kuin muilta huveilta ehdimme.

Laivakissa toi hymyn huulille, myös lähtöpäivämme aamun harmaudessa.
Kuva: Jouni Perhovaara

Kävimme vierailumme aikana linnan lisäksi Tuomiokirkossa ja Kalmarin lääninmuseossa. Museon perusnäyttelyiden pääaiheina ovat kalmarilainen taidemaalari ja kuvittaja Jenny Nyström sekä 1600-luvulla taistelussa Öölannin edustalla uponnut sotalaiva Kronan.

Teimme myös pieniä kävelyretkiä kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää, pienen ja kauniin kaupungin tunnelmasta ja syysauringosta nauttien. Aika tuntui taas loppuvan kesken, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme Kalmariin.

Barokkityylisen, Nicodemus Tessin vanhemman suunnitteleman Tuomiokirkon vieressä oli turistirysätori, joka mielestämme pilasi maiseman ja hetkeksi myös tunnelman.

Sisällä Tuomiokirkossa oli ihanan hiljaista.

Kalmarin lääninmuseo sijaitsee aivan meren rannalla.
Kuva: Jouni Perhovaara

Lääninmuseon kahvila ja kauppa oli sisustettu viihtyisästi.

Jenny Nyström: Talonpoikaistyttö juhla-asussa, 1896 (yksityiskohta)
Kalmarin lääninmuseo

Kalmarin lääninmuseoon on sisustettu näkymä Jenny Nyströmin ateljeesta.

Kronan-sotalaivan haaksirikossa hukkui yli 800 miestä.

Jotta totuus ei unohtuisi: Turku oli suurvalta-Ruotsin tärkeimpiä kaupunkeja.

Kronan-laivan hylystä nostettuja kanuunoita.

Vanha vesitorni Kalmarin keskustassa.

Vesitorninpuistosta linnan suuntaan.

Lämmin lokakuinen alkuilta oli kauneimmillaan Vesitorninpuistossa .