Kalmarin joutsenet ja meren valo

Näkymä Sylvanderinpuistosta Kalmarinsalmelle.

Parhaita matkojamme on ollut kahden vuoden takainen lokakuinen reissu Kalmariin. Pääkohteemme kaupungissa oli kenties itsestään selvästi linna (josta lisää toisessa pikkujutussa), mutta paikan päällä meille selvisi, miten kiehtova Kalmar on muiltakin osin.

Ihanuus alkoi jo hotellistamme, joka oli aivan vanhan satama-altaan rannassa. Ikkunastamme avautui näkymä Kalmarinsalmelle ja Öölannin suuntaan. Huoneesta pääsi suoraan omalle terassillemme ja hotellin laiturille.

Kaukana siintää Kalmarin ja Öölannin välinen silta, jolla on mittaa yli kuusi kilometriä.

Teimme saapumispäivänä iltakävelyn merenrantaan Sylvanderinpuistoon ja ihastelimme viereisellä niemellä seisovaa Kalmarin linnaa. Sieltä kävelimme Kalmarin tuomiokirkolle, joka oli silloin suljettuna, mutta näytti kauniilta ilta-auringossa.

Linnanselältä etelään.

Kalmarin tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1703.

Seuraava päivä alkoi satumaisen kauniilla aamunsarastuksella, joka värjäsi merinäkymän keltaiseksi. Kun aurinko oli kokonaan noussut, joutsenperhe saapui tervehtimään meitä.

Ensimmäinen aamumme Kalmarin vanhassa satamassa.
Vene ei ole meidän, teimme matkaa tapamme mukaan junalla.

 

Joutsenperhe kävi tarkistamassa, olisiko meillä jotain aamiaisherkkuja.

Ja jotta olosuhteet olisivat olleet täydelliset, hieman myöhemmin huomasimme, että eräässä hotellin laituriin kiinnittyneessä veneessä majaili suloinen kissa. Oli hauska seurata sen retkiä hotellin ympäristössä, sen verran kuin muilta huveilta ehdimme.

Laivakissa toi hymyn huulille, myös lähtöpäivämme aamun harmaudessa.
Kuva: Jouni Perhovaara

Kävimme vierailumme aikana linnan lisäksi Tuomiokirkossa ja Kalmarin lääninmuseossa. Museon perusnäyttelyiden pääaiheina ovat kalmarilainen taidemaalari ja kuvittaja Jenny Nyström sekä 1600-luvulla taistelussa Öölannin edustalla uponnut sotalaiva Kronan.

Teimme myös pieniä kävelyretkiä kaupungissa ilman sen kummempaa päämäärää, pienen ja kauniin kaupungin tunnelmasta ja syysauringosta nauttien. Aika tuntui taas loppuvan kesken, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme Kalmariin.

Barokkityylisen, Nicodemus Tessin vanhemman suunnitteleman Tuomiokirkon vieressä oli turistirysätori, joka mielestämme pilasi maiseman ja hetkeksi myös tunnelman.

Sisällä Tuomiokirkossa oli ihanan hiljaista.

Kalmarin lääninmuseo sijaitsee aivan meren rannalla.
Kuva: Jouni Perhovaara

Lääninmuseon kahvila ja kauppa oli sisustettu viihtyisästi.

Jenny Nyström: Talonpoikaistyttö juhla-asussa, 1896 (yksityiskohta)
Kalmarin lääninmuseo

Kalmarin lääninmuseoon on sisustettu näkymä Jenny Nyströmin ateljeesta.

Kronan-sotalaivan haaksirikossa hukkui yli 800 miestä.

Jotta totuus ei unohtuisi: Turku oli suurvalta-Ruotsin tärkeimpiä kaupunkeja.

Kronan-laivan hylystä nostettuja kanuunoita.

Vanha vesitorni Kalmarin keskustassa.

Vesitorninpuistosta linnan suuntaan.

Lämmin lokakuinen alkuilta oli kauneimmillaan Vesitorninpuistossa .

Syyskuun aurinko ja Lundin daaliat

Lundin yliopiston kasvitieteellinen puutarha sai alkunsa jo vuonna 1690.

Vuosi sitten syyskuussa teimme hienon lomamatkan Tukholmaan ja Lundiin. Pääkaupungeissa riittää katseltavaa loputtomiin, mutta olemme aiemminkin nauttineet kovasti myös pienempien kaupunkien tunnelmasta.

Tässä pikkujutussa on kuvia Lundin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Menimme sinne oikeastaan ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, vaikka aiemmat vierailut kasvitieteellisissä puutarhoissa ovat aina olleet hienoja kokemuksia. Upea oli tämäkin, eikä puutarhasta olisi oikein malttanut lähteä pois.

Istutukset kukoistivat runsaina, vaikka elettiin jo syyskuun loppupuoliskoa.

Olimme aamulla hotellilla todenneet, että päivästä olisi tulossa aurinkoinen ja lämmin, joten päätimme lähteä kävelemään kohti puutarhaa. Muut Lundin päänähtävyydet, kuten Tuomiokirkko, jäisivät mahdollisten sadepäivien kohteiksi.

On suuri etu, jos lähes kaikki välimatkat majapaikan ja nähtävyyksien välillä ovat käveltävissä. Silloin myös siirtymiset ovat osa matkanautintoa eikä aikaa mene hukkaan, kun sitä joka tapauksessa aina tuntuu olevan liian vähän.

Jokin herkkä vuokko huojui leppeässä tuulenvireessä.

Jo kävelyreittimme Itäisen hautausmaan läpi kasvitieteellisen puutarhan suuntaan oli kaunis. Itse puutarha oli paratiisimainen kaikessa runsaudessaan, mitä loistava aurinko vielä osaltaan korosti. Erityisesti jäi sydämeen upea daaliapuutarha, jossa kukat ryöppysivät joka suuntaan kaiken värisinä ja muotoisina.

Daaliapuutarha hehkui auringossa.

Myös kasvihuoneet olivat auki. Niissä olisi ollut kiinnostavaa nähtävää useammiksi tunneiksi, mutta varsinkaan trooppisten huoneiden kuumuudessa ja kosteudessa ei pysty kovin pitkään olemaan.

Jättilumme.

Mammillaria geminispina.

Echinocactus grusonii, suomalaisittain anopinjakkara, ruotsalaisittain svärmors kudde.

Ihmeellinen orkidea.

Puutarhakierroksemme kruunasi visiitti pienen lammen rannalla sijaitsevaan ulkokahvilaan. Sen mustikkapullat olivat ensiluokkaisia.

Lundin yliopiston kasvitieteellinen puutarha on avoinna joka päivä.

Promenadilla Po-joen hohteessa

Näkymä Po-joen länsirannalta Ponte Emanuele I:n suuntaan.

Kesäkuiseen Italian-vierailuumme sisältyi muutama päivä Torinossa. Siellä ennätimme ihastella kirkkojen, aukioiden, puistojen ja palatsien lisäksi myös rantapromenadi Murazzin maisemia. Smaragdinvihreänä aamupäivän auringossa hohdellut Po-joki houkutteli jatkamaan kävelyretkeä pitkään.

Giuseppe Garibaldin muistomerkin jalustan juurella loikoileva leijona.

Mietin jälkeenpäin, mikä teki jokirannan kävelystä niin kiehtovan. Yksi syy oli ehkä se, että  jokea reunustavat puistoalueet olivat kuumuudesta huolimatta säilyttäneet vihreytensä. Niiden värit sointuivat täydellisen raikkaasti yhteen rantakadun vaalean marmorin kanssa.

Toinen syy kävelyretken ihanuudelle oli varmaankin se, että rantapromenadin tunnelma oli rauhallinen, vaikka arkinen autoliikenne hurisi aivan vieressä. Muita kävelijöitä näimme vain muutaman. Murazzi onkin vilkkaimmillaan vasta ilta-aikaan, ja se sopi meille, sillä iltaisin olemme mieluiten jo hotellissa lepäilemässä.

Länsirannalta Ponte Umberto I:n suuntaan.

Po-joen itäpuolen kukkulalla häämöttää kirkko Chiesa di Santa Maria del Monte dei Cappuccini.

Kuljimme ensin Po-joen länsirantaa ja ylitimme Vittorio Emanuele I:n sillan. Itärannan suunnasta ihastelimme vastarannan rakennuksia. Palasimme länsirannalle saman sillan kautta ja kävelimme paahteiselle Piazza Vittorio Veneto -aukiolle. Sitä reunustavat kahvilat ja ravintolat olivat vielä kiinni, mutta meillä oli onneksi mukana vettä ja muuta virvoittavaa. Lepäsimme hetken, ennen kuin suuntasimme kohti uusia elämyksiä, nimittäin lähistön kirkkoja.

Torinolainen sorsa kävi tarkistamassa mahdollisen pullatilanteen.

Ponte Vittorio Emanuele I ja rantakadun liike- ja asuinrakennuksia joen itärannalta kuvattuna.

Näkymä helteen paahtamalta Piazza Vittorio Veneto -aukiolta joen suuntaan.

Keskiaikaa ja antiikin Roomaa ihastelemassa Veronassa

Castelvecchion eli "Vanhan linnan" silta Veronassa.

Hiukan harmittaa, että monet hienot matkakohteemme ovat jääneet toistaiseksi raportoimatta täällä blogissa, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Toisaalta, muistot upeista paikoista ja reissuista heräävät eloon vielä pitkän ajan kuluttuakin, ja matkoilta otettuja kuvia ja kokemuksia on aina ilo jakaa.

Menneenä kesänä teimme ihanan junamatkan Sveitsiin ja Italiaan. Reissun varrella pysähdyimme myös jo rakkaiksi tulleissa Kööpenhaminassa ja Hampurissa. Tässä pikkujutussa julkaisen muutaman kuvan Veronasta.

Scaliger-suvun haudat Veronan keskustassa. Suku hallitsi Veronaa 1200–1300-luvulla. Taustalla näkyy osa Santa Maria Antica -kirkosta.

Adige-joen rannan lumoavaa maisemaa. Joelta puhaltanut tuuli toi helpotusta helteeseen.

Kaupungissa oli jo kesäkuun alussa kuuma sää, jatkuvasti noin 30 astetta. Onneksi Veronan keskusta on pienehkö ja nähtävyydet kohtuullisten välimatkojen päässä. Pystyimme siis tekemään päiväretkiä kävelyetäisyydellä hotellistamme, jossa kävimme välillä viilenemässä ja elpymässä.

Piazza Bralla sijaitseva roomalaisaikainen amfiteatteri Arena.

Keskiaikaisen Castelvecchion sisäpihaa kuvissa yllä ja alla.

Veronassa oli muitakin turisteja jo alkukesästä paljon. Yritimme välttää, vaihtelevalla menestyksellä, tiheimmät väkijoukot siten, että lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin aamiaisen jälkeen.

Kaupungissa oli parhaillaan meneillään suuri pyöräilytapahtuma, joka sekin toi oman lisänsä katuvilinään. Bongasimme hotellissamme tapahtumaan myös osallistuneen maantiepyöräilyn maailmanmestarin Mario Cipollinin. Hän tervehti meitä ystävällisesti hississä eräänä aamuna. Emme kehdanneet ottaa kuvaa.

Näkymä Castelvecchion muurilta etelään.

Castelvecchion kellotorni ja muurinharjalla sijaitseva pieni viheralue.

Pyöräilytapahtuman osanottajat ylittivät Castelvecchion sillan.

Näkymä muurilta koilliseen Adige-joelle. Castelvecchio sijaitsee paikalla, jossa on todennäköisesti aiemmin ollut roomalainen linnoitus.