Herkkä ja tuotteistettu Vincent

Vincent van Gogh: Kiinanastereita ja gladioluksia maljakossa, 1886, öljy kankaalle. Van Gogh Museum, Amsterdam.
Kuva: Wikimedia Commons.

Kesäkuisella Amsterdamin-matkallamme kävimme tietenkin Van Gogh -museossa. Kokemus oli hieno ja hämmentävä.

Rakennus, jossa museo sijaitsee, on näyttelyihin sopiva ja se vaikutti tilavalta siitäkin huolimatta, että emme täysin onnistuneet välttämään ruuhkaa. Museossa on paljon katsottavaa, ja taide oheismateriaaleineen on ryhmitelty kiinnostavasti ja väljästi.

Pidin erityisen paljon osioista, joissa kerrottiin Vincentin ja hänen veljensä Theon suhteesta. Vaikka olin lukenut Theosta ennenkin, en ollut täysin ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys hänellä ja hänen perheellään oli Vincentin elämässä.

Veljesten väliset kirjeet ovat kiehtovia, esimerkiksi ne joissa Vincent kertoo Theolle jostain työn alla olleesta maalauksestaan. Kun sitten museon seinällä kirjeen kopion vieressä riippuu juuri se sama maalaus, tunnetiloista ja ajatuksista tulee käsinkosketeltavia. (No ei tietenkään ihan, kun kerran museossa ollaan.) Vastaavanlaisia jännittäviä rinnastuksia kaipaisin myös suomalaisiin taidemuseoihin.

Museovierailun hämmentävyys syntyi siitä, että rakennus oli sopivuudestaan huolimatta tylsänpuoleinen. Museossa myöhemmin syksyllä käynyt veljentyttäreni luonnehti paikkaa "ostoskeskukseksi".

Lisäksi katsoin silmät pyöreinä, miten täydellisesti Vincent van Goghin taide on onnistuttu tuotteistamaan. Museokaupasta löytyy mantelipuunkukka- tai auringonkukkakuosilla ihan mitä vain: kasseja, mukeja, hiirimattoja, sateenvarjoja, huiveja, T-paitoja, koruja, kansioita, viivottimia, kyniä, penaaleja, meikkilaukkuja, vihkoja, hattuja, purkkeja, rasioita, kukkaroita, avaimenperiä, pyyhkeitä, pöytäliinoja... Toki tarjolla on myös kirjallisuutta ja perinteisiä taidepostikortteja.

Olinhan siellä museokaupassa minäkin, joten työpöytääni koristaa nyt tällä aiheella varustettu hiirimatto. Vincent van Gogh: Merimaisema Saint-Maries-de-la-Merin lähellä, 1888, öljy kankaalle. Van Gogh Museum, Amsterdam.
Kuva: Wikimedia Commons.

Mielestäni omituisin tuotekeksintö olivat mahdollisimman aidon oloisiksi tauluiksi tehdyt jäljennökset Vincentin maalauksista. Siis joku ihminen tai masiina on maalannut öljyvärityön, joka on tarkka kopio esimerkiksi Auringonkukista, ja se myydään kalliilla hinnalla museokaupassa. Ja sitten joku kaiketi laittaa sen seinälleen. Se on jollain vinksahtaneella tavalla ihan eri asia kuin vaikkapa taidejulisteet.

Yksi ihmetyttänyt juttu olivat myös multimediavehkeisiinsä uppoutuneet museovieraat. He parkkeerasivat itsensä kuulokkeet päässään taulun eteen, mutta eivät suinkaan katsoneet sitä taideteosta vaan kännykkäänsä tai tablettiaan. Samalla he estivät muita näkemästä taulua.

Kokonaisuutena kokemus oli kuitenkin ilman muuta myönteinen ja tarjosi ihania, elämyksellisiä hetkiä. Erityisen sykähdyttävää oli nähdä teoksia, jotka eivät ole niitä kaikkein tunnetuimpia. Esimerkiksi jutun alussa olevan kuvan maalaus astereista ja miekkaliljoista on uusi suosikkini.

Muuten, ellet vielä tiennyt: Vincent van Goghin kirjeenvaihto on koottu tietokannaksi, jota voisi selailla ja tutkia vaikka loppuelämänsä: Vincent van Gogh - The Letters.

Kuninkaan kaunis lahja

Näkymä Uppsalan linnan pihalta kasvitieteelliseen puutarhaan päin.

Kävelyretkillämme Uppsalassa kävimme katsastamassa myös yliopiston kasvitieteellisen puutarhan. Se perustettiin nykyiselle paikalleen linnanpuistoon 1700-luvun lopulla.

Aiemmin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan virkaa oli toimittanut nykyään Linnénpuutarhaksi kutsuttu paikka. Se oli osoittautunut ajan mittaan ahtaaksi, eikä myöskään soveltunut viljelysmaaksi kovin hyvin, sillä läheinen joki tulvi usein ja aiheutti ongelmia.

Kustaa III lahjoitti yliopistolle vuonna 1787 linnanpuiston alueen uutta kasvitieteellistä puutarhaa varten. Barokkityylisen puiston oli suunnitellut arkkitehti Carl Hårleman.

Näkymä puutarhasta linnan suuntaan. Paikka on säilytetty mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena muotopuutarhana, jota värikkäät istutukset täydentävät. Pensaiden muoto toistuu linnan pihan tuntumaan asti.

Puutarhamaisemaa hallitsee uusklassinen Linneanum-niminen rakennus, jossa sijaitsee yhä käytössä oleva kasvihuone. Alueella on myös nykyaikaisia kasvihuoneita, joissa on muun muassa trooppisten kasvien kokoelma.

Linneanumin suunnittelivat Olof Samuel Tempelman ja Louis Jean Desprez. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1807.

Puutarhassa käydessämme oli myöhäinen perjantai-iltapäivä. Meidän lisäksemme paikalla näkyi vain muutama muu ihminen sekä suihkulähteessä pulikoinnista riehaantunut koira. Tunnelma oli kesäisen loistava ja rauhaisan pysähtynyt. Aurinko peittyi hetkittäin tummiin pilvenriekaleisiin, mutta sade alkoi vasta sitten kun istuimme jo mukavasti muutaman korttelin päässä ravintolassa illallista odottamassa.

Linnan pihalta alas johtava portaikko näyttää jatkuvan suoraan puutarhaan, vaikka välissä on todellisuudessa ajotie.

Apinankoppeja ja auringonkukkia professorin puutarhassa

Carl von Linnén entinen virka-asunto Uppsalassa.

Ennen kuin jatkan kesäkuun matkaamme koskevien pikkujuttujen kertomista, hyppään hetkeksi ihan viimeisimmän reissumme tunnelmiin. Tuli nimittäin juuri käytyä ensimmäistä kertaa Uppsalassa, ja sen jälkeen vietimme vielä hiukan aikaa tutussa ja rakkaassa Tukholmassa.

Uppsalan-vierailumme parhaita paloja oli käynti luonnontieteilijä Carl von Linnén (1707-1778; vuoteen 1761 asti Linnaeus) isännöimässä entisessä yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ja hänen kodissaan, joka on nyt museona. Puutarhasta vastaa nykyään Uppsalan yliopisto ja kotimuseosta Linné-seura.

Linnén kotitalo toimii nykyään museona. Rakennus on valmistunut vuonna 1693. Huomaa viehättävät valeikkunat. Patsas esittää Linnaeusta nuorena opiskelijana.

Puutarhan nurkassa, Svartbäcksgatanin varrella sijaitseva Linnén kotitalo kiehtoo esineineen ja tarinoineen. Puutarhan vastakkaisessa päädyssä häämöttää orangerie eli entinen kasvihuone. Se on rakennettu vuonna 1744 arkkitehti Carl Hårlemanin piirustusten mukaan. Orangeriessa on pieni näyttely, joka kertoo puutarhasta ja Linnén työstä.

Vaikka syksyn ensi henkäys oli jo haalistanut osan kasvien loistosta, vielä puutarha tarjosi kaunista katseltavaa. Barokkityylinen, symmetrinen muotopuutarha on tarkka rekonstruktio siitä, miltä paikka on näyttänyt Linnén aikana.

Suurin osa puutarhasta on jaettu kahteen puoliskoon, joita pensasaidat ympäröivät. Toiseen puoliskoon on istutettu monivuotisia kasveja, toiseen  yksi- ja kaksivuotisia.

Pensasaitojen takaa kuului puutarhatyöntekijöiden ahkeroinnin ääniä. Perhoset ja ampiaiset hyörivät omissa puuhissaan. Unikot keimailivat silkkihepenissään ja pulleat auringonkukat nuokkuivat kesästä kylläisinä.

Professori kutsui Uppsalan yliopiston opiskelijoita kuuntelemaan opetusta tämän pöydän ääreen talonsa toiseen kerrokseen. Opiskelijat maksoivat erikseen näistä yliopistoluentojen ohella järjestetyistä tilaisuuksista. Tarinoiden mukaan jono kulki portaita pitkin alakertaan asti.

Linnén aikana puutarhassa oli myös elävien, eksoottisten eläinten kokoelma, johon kuului muun muassa apinoita ja papukaijoja. Eläimet asuivat kuvan orangeriessa eli lämmitettävässä kasvihuonerakennuksessa ja ulkona puutarhassa. Kuvan vasemmassa ja oikeassa laidassa näkyy neljä harmaata, pientä koppia tolppien varassa. Ne ovat kopioita alkuperäisistä apinankopeista.

Puutarhuri Dietrich Nietzelin suunnitteleman tekolammen edustalla seisoo kopio Venus-patsaasta, jonka Linnaeus hankki Piperin puutarhasta Tukholmasta vuonna 1758. Täysalaston patsas aiheutti aikoinaan skandaalin.

Seilin satumaisia värejä

Tie Saaristomeren tutkimuslaitoksen päärakennukselta yhteysalusrannan suuntaan.

Yövyin viikko sitten Seilissä. Edellisestä vierailustani lumoavalle saarelle oli kulunut jo kaksitoista vuotta.

Yllättävän hyvin muistin paikat ja tunnelman, aivan kuin en olisi niin kauan poissa ollutkaan. Elokuu on mehukas ja lämmin, se sai värit näyttämään satukirjamaisen syviltä.

Kirkonedustan nurmikenttä tuntui pehmeältä jalkojen alla, sen vieressä niityllä pari lammasta mutusti iltapalaansa. Tikka koputteli metsänreunassa.

Näkymä Kirkkokalliolta pohjoiseen.

Tunnetko auringossa lämmenneiden havunneulasten tuoksun?

Kirkkokalliolla oli hetkittäin hiljaisempaa kuin koskaan missään. Edessäni meri kaartui nestemäisenä kupolina, takanani metsä kietoutui kultaan ja hämähäkinverkkoihin. Naapurisaarten toisella puolella laivat kuljettivat ihmisiä ja tavaroita, moottorien hiljainen jyminä kulki vettä pitkin.

Seuraavana aamuna aurinko värjäsi kirkkomaan ruohon ja ristit, illalla se oli tehnyt saman toisesta suunnasta pehmeämmin. Kirkonkunnostajat saapuivat työhönsä virkeinä rupatellen.

Seilin kirkko on rakennettu vuonna 1733.

Pappilanlaiturin rinteestä kaksi sileänruskeaa peuraa kavahti pystyyn aamulevoltaan. Toinen pakeni tutkimuslaitoksen johtajan asuinrakennuksen taakse, toinen seisahtui hetkeksi tarkkailemaan tahatonta pelästyttäjää. Heinikkoon oli jäänyt peurankokoisia makailujälkiä monelta yöltä. Meri oli naurettavan sininen. Laiturilla nökötti punainen ämpäri kumollaan.

Seilin kirkkomaan aamurauhaa elokuussa 2015.

Kuningattaren hevoset

Kuninkaalliset hevoset ovat lempeän ja pätevän oloista porukkaa.

Miten suloiset hevoset liittyvät Christiansborgin linnaan Kööpenhaminassa? No siten että Kuninkaalliset tallit sijaitsevat aivan linnan vieressä.

Oli onnekasta, että vierailimme linnassa jo kesäkuun alussa ja saimme nähdä näitä kauniita eläimiä. Kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin asti linnan hevoset nimittäin ovat lomalla eli kesälaitumilla.

Kun saavuimme Marmorisiltaa pitkin linnan alueelle, näytti aivan siltä kuin linnan edustan aukiolla olisi seissyt kaksi valkoista hevospatsasta vastakkain. Vasta lähemmäs mentyämme näimme, etteivät hevoset olleetkaan aivan symmetrisessä asetelmassa ja että ne liikkuivatkin hieman.

Kun sitten kävelimme aukion reunan myötäisesti linnaa kohden, toinen hevosista asteli aitauksessaan lähemmäs meitä ja pysähtyi hetkeksi tarkkailemaan tilannetta viehkeän otsatukkansa alta. Lepertelimme sille jotain epämääräistä, sillä emme osaa hevosta. Ilmeisesti heppa totesi meidät harmittomiksi. (Kun sanoo eläimelle "tui-tui", se yleensä toimii. Pätee myös ihmisiin.)

Kaukaa katsoen Christiansborgin valkoiset hevoset näyttivät aivan patsailta.

Heppuli nimittäin äkkiä havahtui tarkkailuasennostaan ja alkoi sitten hypellä ja juoksennella ympäriinsä jotenkin ilahtuneen oloisena, aivan kuin olisi halunnut hiukan esiintyä meille. Esiintymisen nämä kuninkaallisten tallien asukit osaavatkin. Ne nimittäin osallistuvat työkseen moniin valtiollisiin juhliin ja muihin virallisiin tilaisuuksiin.

Iltapäivän tullen hevoset vetäytyvät talliin lepäämään ja rauhoittumaan.

Kuninkaallisten tallien yhteydessä toimii vaunumuseo, joka on avoinna tallien aukioloaikoina eli tavallisesti vain muutaman tunnin päivässä. Tarvitsevathan hevosetkin lepoa ja omaa aikaa, vaikka ovatkin edustamiseen tottuneita.

Kullatut vaunut jotka vaununrakentaja Henry Fife teki Kristian VIII:lle vuonna 1840. Vaunut ovat edelleen ahkerassa käytössä kuninkaallisissa tilaisuuksissa. Ne nähtiin esimerkiksi kuningatar Margaretan 40-vuotisen valtakauden juhlallisuuksissa v. 2012.