torstai 15. joulukuuta 2016

Valoa pimeyteen museoista

Lorenzo Lotto: Paimenten kumarrus, n. 1543. Öljy kankaalle. Musei Civici d'Arte e Storia, Brescia.
Teimme antoisan viikonloppureissun marraskuussa Helsinkiin. Kahden päivän aikana ehdimme hyödyntää Museokorttia neljässä museossa. Enemmänkin ehkä olisi ehtinyt, mutta tapanamme on syventyä näyttelyihin perusteellisesti, joten kaksi museota päivässä on aivan riittävästi.

Urpo Wainio: Aamutunnelma (yksityiskohta), 1941. Öljy kankaalle. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö.
Aloitimme viikonlopun käymällä perjantaina tsekkaamassa Amos Andersonin museon kekseliään ja tunnelmallisen Helsinki Noir -näyttelyn. Sen jälkeen siirryimme Ateneumiin ihastelemaan Modiglianin teoksia.

Maalauksen nainen on aivan isoäitini ja hänen sisarensa näköinen.
Amedeo Modigliani: Nuoren naisen muotokuva, 1918. Öljy kankaalle. Yksityiskokoelma.
Seuraavana päivänä kävelimme leudon raikkaassa säässä Sinebrychoffin taidemuseoon, jossa vaikutuimme asetelmamaalauksista ja ikoneista. Myös perusnäyttely upeine esinekokoelmineen on mieleenpainuva ja mielenkiintoinen.

Jutun pääkuvana on Kansallismuseon renessanssinäyttelyssä näkemämme Lorenzo Lotton teos. Noin vuonna 1543 maalattu Paimenten kumarrus vetosi minuun erityisesti siksi, että siinä esiintyvät totiset enkelit vaikuttavat erityisen sympaattisilta. Jeesus-lasta taustalla uteliaina kurkkivat tallin eläimet ovat mielestäni hellyttäviä.

Tässä mainitsemiini näyttelyihin ehtii vielä hyvin tutustua, sillä kaikki ovat avoinna vuoden 2017 puolelle vähintään muutaman päivän ajan. Modigliani on nähtävissä helmikuulle asti ja Sinebrychoffin ikoninäyttely huhtikuun loppuun.

Gertrud Metz: Hedelmäasetelma (yksityiskohta), 1700-luvun loppu. Öljy kuparille. Sinebrychoffin taidemuseo.