lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kohti uuden kevään valoa

Brahenpuisto pitkäperjantaina 2018.
Tuntuu uskomattomalta, että viimeisimmästä postauksestani on kulunut jo vuosi. Aika rientää, kun elämä on mielenkiintoista. Työ on vienyt minut mennessään, kun olen päässyt museoon työskentelemään kulttuurihistoriallisen valokuvakokoelman parissa.

Tämä työrupeama lähenee loppuaan muutaman kuukauden sisällä. Saapa nähdä, mitä uutta kevät ja kesä tuovat eteeni. Vaikka uutta työtä ei heti löytyisikään, aika ei varmasti tule pitkäksi, sillä aina riittää kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Juuri nyt nautiskelen pääsiäislomasta.

Puput pallomeressä.
Meillä on ensi kesäksi matkasuunnitelmiakin. Kohteista kerron sitten, kun olemme palanneet reissusta.

Ai niin: rakas äitini täyttää kesäkuussa 90 vuotta, jos Luoja suo. Viimeksi hänen luonaan käydessäni pöydällä oli avonaisena Aino Kallaksen runokirja Kuun silta. Katkelma toisesta aukeamalla olleesta runosta nimeltä Kuollut sydän sopii mielestäni tähän aikaan, kun valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden:

Näen valon voiton,
kun voimansa se kerää
ylitse kuolon kauhun,
yön halki, tuskan halki.

Oi sydän kuollut, herää!

Pieni kevätruusu pääsiäispöydässämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti