torstai 28. kesäkuuta 2018

Satumaisemia Suolavuoren linnasta

Hohensalzburg nähtynä Mirabell-palatsin puiston ruusutarhasta.
Teimme vastikään ihanan lomamatkan Saksaan ja Itävaltaan. Junareissumme määränpää oli Salzburg, mutta vietimme aikaa matkan varrella myös Münchenissä, Hampurissa ja Kööpenhaminassa.

Salzburgin kaupunki on rakentunut kauniisti vuorten helmaan, Alppien lähituntumaan Salzach-joen varrelle. Tässä jutussa näytän parhaita paloja pääasiassa käynnistämme Hohensalzburgissa, joka on keskiaikainen linnoitus vuorella keskellä kaupunkia.

Näkymä Kapitelplatzilta Hohensalzburgin suuntaan. Torilla on nykytaideteos, Stephan Balkenholin "Sphaera". Se on valtava kullanvärinen pallo, jonka päällä mieshahmo katselee linnaan päin.

Salzburgin vanhakaupunki hohtaa vaaleana barokkihelmenä.
Linnalle vievän kävelyreitin varrelta otetun kuvan keskivaiheilla on Kapitelplatz ja sen vieressä Salzburgin katedraali vihreine kupoleineen. Torilla voi erottaa ylemmässä kuvassa näkyvään taideteokseen kuuluvan kultapallon.
Meillä oli taas kerran älyttömän hyvä tuuri säiden suhteen, eli matkamme aikana satoi vain silloin kun se sopi meille oikein hyvin. Jos ihan rehellinen olen, aurinkoa ja lämpöä olisi saanut olla jopa himpun verran vähemmän, sillä tällä matkalla sain helteestä ja hikoilusta tarpeekseni suurinpiirtein loppuelämän ajaksi.

Kurkistus linnan ikkunasta saattoi tarjota vaikkapa tällaisen satukirjanäkymän.


Kuumuus ei kuitenkaan estänyt meitä toteuttamasta suunnitelmiamme, vaan sopeutimme varusteemme ja toimemme sään mukaisiksi. Joku voisi tosin sanoa, että on hullua kiivetä 30 asteen helteessä jyrkkää kävelyreittiä vuorelle Hohensalzburgin linnaa katsomaan, varsinkin kun tarjolla olisi ollut myös funikulaari.


Linnalta etelään.
Vakuutan, että patikkareissu kuitenkin kannatti: vältimme jonottamisen ja näimme Salzburgin maisemat monipuolisemmista vinkkeleistä kuin mekaaniseen kyytiin turvautuneet. Lisäksi kunto ja sisu tulivat testatuiksi. Omasta puolestani voin ylpeänä sanoa, että suoritus oli lihavalta viisikymppiseltä todella hyvä. Matkakumppanin kunto taasen tiedettiin jo etukäteen loistavaksi, mutta kyllä hänellekin pääsi silti hiki tulemaan.

Pidimme nousun aikana useita taukoja ja joimme vettä litrakaupalla. Ylhäällä linnoituksessa oli suureksi avuksi yleisvoinnille, että vessoihin pääsi jonottamatta ja vaivattomasti viilentäytymään.

Vasemmalla Pyhän Yrjön kappeli.
Piipahdus kappelissa toi kaivatun, viileän hengähdystauon linnanpihan paahteen keskelle.



Osoittautui hyväksi päätökseksi, että kävimme ravintolassa syömässä pasta bologneset ja kietaisemasssa samalla olutta, kolaa ja vettä. Saimme pöydän vieläpä upealta näköalapaikalta. Vaikka lämmin ruoka saikin hikoilemaan entistä enemmän, kunnon syömisellä varmistimme, että jaksoimme tutustua linnaan tarkemmin.


Linnalta länteen.
Linnassa on sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyitä. Pysyvät näyttelyt esittelevät enimmäkseen linnan historiaa, vaihtuvissa näyttelyissä oli tällä kertaa nykytaidetta. Perusnäyttelyn mieleenpainuvimpia esineitä olivat keskiaikaiset kidutusvälineet. Ei tehnyt mieli ottaa niistä kuvia, vaikka ihmisen pahaan taipuvainen mielikuvitus onkin kiehtova ilmiö.

Hohensalzburgin lisäksi kaupungissa vierailun kohokohtia olivat käynnit Mirabell-palatsin puutarhassa ja sekä muutamissa museoissa ja kirkoissa. Kerron niistä myöhemmin.


lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kohti uuden kevään valoa

Brahenpuisto pitkäperjantaina 2018.
Tuntuu uskomattomalta, että viimeisimmästä postauksestani on kulunut jo vuosi. Aika rientää, kun elämä on mielenkiintoista. Työ on vienyt minut mennessään, kun olen päässyt museoon työskentelemään kulttuurihistoriallisen valokuvakokoelman parissa.

Tämä työrupeama lähenee loppuaan muutaman kuukauden sisällä. Saapa nähdä, mitä uutta kevät ja kesä tuovat eteeni. Vaikka uutta työtä ei heti löytyisikään, aika ei varmasti tule pitkäksi, sillä aina riittää kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Juuri nyt nautiskelen pääsiäislomasta.

Puput pallomeressä.
Meillä on ensi kesäksi matkasuunnitelmiakin. Kohteista kerron sitten, kun olemme palanneet reissusta.

Ai niin: rakas äitini täyttää kesäkuussa 90 vuotta, jos Luoja suo. Viimeksi hänen luonaan käydessäni pöydällä oli avonaisena Aino Kallaksen runokirja Kuun silta. Katkelma toisesta aukeamalla olleesta runosta nimeltä Kuollut sydän sopii mielestäni tähän aikaan, kun valo voittaa pimeyden ja lämpö kylmyyden:

Näen valon voiton,
kun voimansa se kerää
ylitse kuolon kauhun,
yön halki, tuskan halki.

Oi sydän kuollut, herää!

Pieni kevätruusu pääsiäispöydässämme.