tiistai 21. maaliskuuta 2017

Maaliskuun kultainen aurinko

Taivas oli epätodellisen sininen päivää ennen kevätpäiväntasausta Turussa. Vasemmalla kolmihenkinen sorsapartio on tulossa tarkistamaan pullatilanteen.
Viime viikolla koitti vihdoinkin ensimmäisten kunnon kevätkävelyretkien aika Aurajoen rannalla. Vuodenajalle tyypillisesti välillä oli hiukan liian lämmin ja välillä turhan vilpoisa olo, mutta kirkas, suloinen aurinko hyvitti pienet harmit. Talitintit lauloivat kahta varhaiskevään nuottiaan ainaisen toiveikkaina.

Liput liehuivat Auransillalla sunnuntaina 19. maaliskuuta Minna Canthin kunniaksi.
Jokirannassa kulki monta maaliskuun valon herättämää elollista. Jotkut ulkoilijat olivat jo ilman pipoa, mutta sitä en itse vielä uskaltanut tehdä, sen verran monta kertaa olen malttamattomuudestani saanut palkaksi flunssan tai päänsäryn. Polunvarren pensaassa istui mustarastas hipihiljaa. Olisi jäänyt huomaamatta, ellei sen keltainen nokka olisi hohtanut jalokivenä mustien ja ruskeiden risujen keskellä.

Sorsat uivat vastavirtaankin sinnikkäästi. Ne tuntuvat olevan joella aina paikalla, vaikkakaan eivät aina heti näkyvissä. Ne lipuvat esiin viimeistään silloin kun kävelijä seisahtuu rantatöyrään tuntumaan. On tarkistettava pullan saamisen mahdollisuus.

Tuomiokirkkopuisto.
Dahlströmin palatsi.
Koroisten seutuvilla aistin taas hienoisen pyhän tunteen. Ei se johdu pelkästään siitä isosta valkoisesta rististä, se on jotain muutakin, ikivanhaa rauhaa. Raunioilla koivut kasvavat ainaisessa tuulessa aavistuksen verran vinoon. Aurinko piirtää niiden varjot terävin viivoin vielä hieman kohmeiseen heinikkoon.

Koroisissa aurinko ja tuuli herättävät tunteen pyhän läsnäolosta.