tiistai 14. helmikuuta 2017

Kivisen puiston kuumuudessa

Näkymä Vigelandin puiston Monoliitin juurelta suihkulähteen ja sisäänkäynnin suuntaan, kaukana näkyy Uranienborgin kirkon torni.
Viime kesän Norjan-matkaamme sisältyi vierailu Vigelandin puistoon Oslossa. Kuten melkein aina, meillä oli tuuria sään suhteen. Päivä oli säihkyvän aurinkoinen eli täsmälleen sopiva patsaspuiston ihailemiseen.

Vigelandin puistossa on 214 veistosta, joihin sisältyy yhteensä noin 760 figuuria. Kuvanveistäjä Gustav Vigeland teki jokaisen veistoksen omin käsin, ilman apulaisia. Puisto rakennettiin vähin erin 40 vuoden aikana 1900-luvun alkupuoliskolla.

Sata metriä pitkän sillan molemmin puolin on pronssiveistoksia, jotka esittävät naisia, miehiä ja lapsia. Kuvan keskellä häämöttää Monoliitti.

Sillanpielen alppiruusut yllättivät satunnaisen kurkistelijan värikkyydellään.
Puistossa käydessämme paikalla oli paljon turisteja, mutta myös muita oleskelijoita viettämässä kuumaa päivää. Auringon valo ja lämpö moninkertaistuivat vaalean graniitin heijastamina. Turistit valokuvasivat puistoa ja toisiaan vaitonaisina.

Suihkulähteen ympärillä olevan 1800 neliön kokoisen graniittimosaiikin kuvio muodostaa lähes kolmen kilometrin pituisen labyrintin.
Tunnelma oli toisaalta kesäisen leppoisa, toisaalta jollain lailla erikoinen, paikoin hieman kummasteleva. Kenties se johtui veistosfiguurien omalaatuisuudesta ja ympärille levittäytyneen puiston massiivisuudesta. Joistakin puiston hymyilevistä veistoshahmoista on vaikea sanoa, ovatko niiden ilmeet iloisia vai pirullisia. Ehkä niillä on aivan omaan maailmaansa kuuluvat ilmeet, joita emme edes voi tunnistaa.

Mies kantaa kahta lasta, 1930-1931. Pronssia.
Monoliitti, jossa on 121 ihmishahmoa, on veistetty yhdestä graniitinlohkareesta.
Kävimme myös puiston kupeessa sijaitsevassa Vigeland-museossa. Sen lippukassalla saimme harvinaisen töykeää palvelua. Itse museo onneksi tarjosi mielenkiintoista taustatietoa Gustav Vigelandista ja hänen elämäntyöstään.

Puiston laitamilla on varjoisia viilentymispaikkoja.
Tanssiva nuori nainen, valm. ennen kesäkuuta 1930. Pronssia.