perjantai 21. lokakuuta 2016

Kuolemantanssissa kauhu ja loisto kietoutuvat yhteen

Keisarinnan on vaikea uskoa, että Kuolema kutsuu häntä.
Bernt Notken Kuolemantanssin yksityiskohta.
Tallinnan Nigulisten kirkon museossa säilytettävä Bernt Notken Kuolemantanssi 1400-luvun loppupuolelta on vaikuttavimpia näkemiäni taideteoksia. Se ei aiheestaan huolimatta ole mielestäni pelottava, vaan kiehtova ja kauniskin.

Kolmetoista hahmoa on maalauksessa kuvattu rauhaisan sievä maisema taustanaan. Maisemassa näkyy pienen kaupungin rakennuksia ja niityillä kuljeskelevia ihmisiä ja eläimiä. Kuolemaa esittävät luurankohahmot keskustelevat ja tanssahtelevat paavin, keisarin, keisarinnan, kardinaalin ja kuninkaan kanssa. Mukana on myös saarnaajan hahmo, joka avaa teoksen "puheosuuden". Vuoropuhelu etenee hahmojen alapuolelle maalatussa saksankielisessä tekstissä.

Bernt Notken Kuolemantanssi on Nigulisten kirkossa toimivan museon aarteita, ja sen näkeminen oli syyskuisen Tallinnan-matkamme kohokohtia.
Myöhäiskeskiajan taiteessa kuolemantanssi, Danse Macabre, oli yleinen vertauskuvallinen aihe. Se perustuu ajatukseen, että kuoleman edessä kaikki ovat samanarvoisia, elämänaikaisesta asemastaan huolimatta.

Notken Kuolemantanssin aluksi saarnaaja kehottaa kaikkia ihmisiä pitämään mielessään, että kukaan ei voi paeta kuolemaa. Tarina jatkuu siten, että kukin ihmishahmoista vuorollaan puhuttelee Kuolemaa, ja Kuolema vastaa heille sekä kutsuu seuraavan ihmishahmon mukaan tanssiin. Ihmisten puheenvuorot ovat voimakkaasti pelon värittämiä, kun taas Kuoleman puheen sävy on armoton.

Kuolema tarttuu paavin käteen. Paavi synkeä katse on kohdistunut katselijaan.
Bernt Notken Kuolemantanssin yksityiskohta.
Englanninkielisestä käännöksestä vapaasti suomennettu esimerkki tekstistä:

Keisarinna: Tiedän, että Kuolema tarkoittaa minua. En ole koskaan ennen ollut näin kauhuissani. Luulin, että hän on järjiltään, sillä minä sentään olen nuori ja keisarinna. Luulin, että minulla olisi valtaa, en koskaan edes arvannut hänen olevan tulossa, tai että ylipäätään kukaan voisi koskea minuun. Voi, anna minun elää hiukan pidempään, rukoilen sinua!

Kuolema: Korkea-arvoinen keisarinna, vaikuttaa siltä, että olitte unohtanut olemassaoloni. Olkaa hyvä ja tulkaa tänne. Aika on kypsä. Toivoitte helppoa ulospääsyä – ei käy! Vaikka olittekin kovin tärkeä, teidän pitää osallistua leikkiin kuten kaikkien muidenkin.

Nigulisten kirkon Kuolemantanssi on alun perin ollut isompi. Ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa, minkä kokoinen teos on aikoinaan ollut ja mitä sille on tapahtunut, eli miksi siitä on jäljellä vain runsaan seitsemän metrin pituinen fragmentti. Tutkijat ovat arvioineet, että alkuperäinen maalaus on voinut olla lähes 30 metrin pituinen. Bernt Notke nimittäin maalasi samasta aiheesta teoksen myös Lyypekin Pyhän Marian kirkkoa varten. Lyypekin teos oli 1700-luvun alkuun mennessä päässyt niin huonoon kuntoon, että siitä valmistettiin kopio. Sekin on sittemmin tuhoutunut.

Edes maallisen vallan symbolit eivät auta keisaria, kun Kuolema tanssahtelee paikalle tekemään hänestä "matojen ruokaa".
Bernt Notken Kuolemantanssin yksityiskohta.