Kuninkaallisten lepopaikka

Uppsalan tuomiokirkon tornit yliopiston päärakennuksen suunnasta nähtyinä.
Historioitsija Erik Gustaf Geijerin patsas katselee kirkolle päin.

Ihana Uppsalan-reissumme viime syyskuussa oli täynnä kulttuurihistoriallisia elämyksiä. Yksi mielenkiintoisimmista oli käynti Uppsalan tuomiokirkossa.

Sen lisäksi, että se on Pohjoismaiden suurin kirkko ja Ruotsin kansallispyhäkkö, se on myös pullollaan suomalaistakin sydäntä koskettavia tarinoita ja yksityiskohtia. Oli hienoa nähdä esimerkiksi Katariina Jagellonican ja Juhana III:n hautamuistomerkit, kuten myös Kustaa Vaasan puolisoineen.

Katariina Jagellonican hautamuistomerkki on marmoria, kalkkikiveä ja alabasteria. Sen tekivät Willem Boy ja Arent Paladin. Katariinan yläpuolella on neljä kullattua taulua, joiden tekstit kertovat hänen elämästään.

Juhana III:n hautamuistomerkki on hänen puolisonsa Katariina Jagellonican hautakappelissa, vaikka Juhana itse on haudattu Vaasojen kuorin kryptaan kirkon itäpäätyyn. Vallanvaihdosten aiheuttamien viivästysten vuoksi muistomerkki saatiin kirkkoon vasta 1700-luvulla, parisataa vuotta Juhanan kuoleman jälkeen. Se sijoitettiin nykyiselle paikalleen 1800-luvulla.

Kirkon pohjoistornissa sijaitsevassa Skattekammaren-museossa ihailimme vanhoja, kauniita kirkollisia tekstiilejä, kuninkaallisten jalokiviä ja muita aarteita. Näytteillä ovat muun muassa ne kruununkalleudet, jotka olivat Kustaa Vaasan ja hänen kuningattariensa yllä kun heidät haudattiin kirkon itäpäädyn kryptaan 1500-luvulla. Metalliesineet siirrettiin haudasta museoon 1800-luvun lopulla.

Kustaa Vaasan hautamuistomerkki, jossa kuninkaan vieressä lepäävät hänen kaksi ensimmäistä vaimoaan, Katariina Saksi-Lauenburgilainen (hahmo kuvassa) ja Margareeta Leijonhufvud.

Kustaa Vaasan ja hänen kuningattariensa hautamuistomerkin itäpäädyssä istuu kaksi puttohahmoa muistuttamassa kuolevaisuudesta. Toinen pitelee tiimalasia, toinen pääkalloa. Latinankielinen teksti kuuluu: Memorare novissima et in aeternum non peccabis (suurinpiirtein: Muista elämäsi loppuvan, niin et enää ikinä tee syntiä).

Meillä on matkoillamme usein ollut hyvä tuuri etenkin museoiden ja muiden nähtävyyksien suhteen, ja niin kävi nytkin. Ensinnäkin satuimme olemaan ainoita vieraita Skattekammarenissa, mikä loi käynnille omalaatuisen, jännittävän tunnelman. Toisinaan museoesineet puhuttelevat katsojaa hiljaisuudessa erityisellä tavalla, aivan kuin olisi mahdollista solmia hetkeksi yhteys vuosisatojen yli esineiden alkuperäisiin omistajiin.

Toinen hauska hetki sattui seuraavana päivänä, kun kävelimme kirkon ohi matkalla linnan suuntaan. Osuimme paikalle kirkkoaukion laitaan juuri niiden muutaman kymmenen sekunnin ajaksi, kun kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia astelivat kirkkoon. Siellä olivat alkamassa piispanvihkiäiset.

Näkymä itäpäätyyn päin. Saarnastuoli on peräisin 1700-luvun alusta. Kuva: Jouni Perhovaara.

Tuomiokirkko Uppsalan linnan pihalta katsottuna.