maanantai 15. helmikuuta 2016

Emilie ja Charlotte, rakkaudella kuvatut

Adolph Menzel: Sisar Emilie nukkuu, n. 1848.
Öljy paperilla päällystetylle kankaalle. Hamburger Kunsthalle, Hampuri.
Joskus kuvataideteos kiinnittää katsojan huomion erityisesti siksi, että siinä on jokin tätä henkilökohtaisesti hipaiseva ulottuvuus. Yhteys voi olla hentoinen ja vain katsojan omassa mielikuvituksessa. Hamburger Kunsthallesta jäi ajatuksiini erityisesti kaksi teosta: Emilie Menzeliä ja Charlotte Berend-Corinthia esittävät maalaukset.

Kunsthallessa oli valtavasti nähtävää, siitäkin huolimatta, että se oli osittain remontissa siellä viime kesänä käydessämme. Kiersimme tapamme mukaan tunnollisesti museon koko avoinna olleen osan ("ei voi tietää, tulemmeko tänne koskaan uudestaan"). Oli hienoa nähdä mm. 1300–1400-luvun kristillisaiheisia maalauksia hämmästyttävän loistavine väreineen. Museon kokoelmiin kuuluu myös paljon kuuluisien mestareiden töitä. Saimme ihailla esimerkiksi Caspar David Friedrichin ja Edvard Munchin maalauksia. Ne kaksi suosikkiani olivat Adolph Menzelin ja Lovis Corinthin teoksia, joista on kuvat ohessa.

Adolph Menzel on teokseensa maalannut sisarensa, joka on uinahtanut sohvalle. Emilien olemus viestii toisaalta väsymystä ja rentoutta, toisaalta kissamaista valmiutta säpsähtää hereille heti kun tilanne niin vaatii. Maalauksesta on aistittavissa erityistä lämpöä ja kodikkuutta.

Museon opaskirjan mukaan Adolph Menzel ryhtyi jo 17-vuotiaana isänsä kuoleman jälkeen pitämään huolta kahdesta nuoremmasta sisaruksestaan ja äidistään. Sisar Emilie maksoi hänelle aikanaan takaisin pitämällä vuorostaan Adolphista huolta koko loppuelämänsä ajan, vielä senkin jälkeen kun oli mennyt naimisiin. Maalaus ja tarina tuovat mieleeni omat neljä isoveljeäni ja asemani perheen pienimpänä sekä ainoana tyttönä.

Lovis Corinth: Charlotte kampauspöydän ääressä, 1911.
Öljy kankaalle. Hamburger Kunsthalle, Hampuri.
Charlotte Berend-Corinth, taiteilijan puoliso ja itsekin kuvataiteilija, oli mallina monessa Lovis Corinthin teoksessa. Yllä olevassa maalauksessa hänen olemuksensa mielestäni muistuttaa hauskalla tavalla nuorimman isoveljeni vaimoa. Kuvassa on suloisen kevyttä kevään tai alkukesän valoa.

Tiettävästi kampaaja valmistelee Charlottea tämän maalauksen kuvaamassa tilanteessa jotakin iltatilaisuutta varten. Minulle kuitenkin syntyy voimakas vaikutelma aamusta, joka tulvii riemukkaana huoneeseen. Voi melkein tuntea, kuinka tuoksuva tuulenhenkäys käy auringonvalon kumppanina sisään avoimesta ikkunasta. Päivä on uusi ja kirkas.