 |
| Isäni Olli Vuorisen kuvan on tiettävästi ottanut Helsingin Sanomien kuvaaja vuonna 1949. Lehti oli silloin tekemässä Kupittaan Savesta juttua, ja monet työntekijät valokuvattiin. Tätä kuvaa ei julkaistu jutun yhteydessä. Kuva: Yksityiskokoelma/tuntematon kuvaaja |
Nykyään on toisin: vietän isänpäivää omalla tavallani ja muistelen rakasta isääni Ollia. Joinakin vuosina käyn hänen haudallaan, tänä vuonna kirjoitan hänestä.
Jutun pääkuvassa 23-vuotias Olli Vuorinen poseeraa dreijaamassa maljakkoa Kupittaan Saven taiteilijana vuonna 1949. Hän työskenteli tehtaassa joitakin vuosia 1940–50-luvun vaihteen molemmin puolin.
 |
| Kupittaan Saven maljakko ja kaadin, joissa on isäni tekemä koristelasite. Yksityiskokoelma |
Isän toimenkuvaan Kupittaan Savessa sisältyi tuotteiden suunnittelua, mallien muotoilua, koristemaalausta ja taidelasitteiden tekemistä.
 |
| Tummanvihreä kannu vuodelta 1949 on uniikkikappale. Yksityiskokoelma |
 |
| Vihreän kannun signeeraus O.V. -49. |
Nuoruudessaan hän teki taidetta muutenkin: maalasi tauluja ja piirsi. Olli oli myös kirjallisesti lahjakas ja kirjoitti etenkin 1950–60-luvulla mm. runoja ja näytelmiä. Tekstejä ei tietääkseni ole koskaan julkaistu.
 |
| Olli maalaamassa 1940–50-luvun vaihteen tienoilla. Kuva: Yksityiskokoelma/tuntematon kuvaaja |
Kun perhe alkoi kasvaa 1950-luvun alussa, isän oli pikkuhiljaa siirryttävä taloudellisesti varmempaan ammattiin. Hän työskenteli kymmeniä vuosia kemianteollisuuden palveluksessa Farmoksessa muun muassa tuotesuunnittelupäällikkönä ja laadunvalvontapäällikkönä.
 |
| Olli teki kokeiluja väreillä ja suosi usein maalauksissaan voimakkaita sävyjä, yksinkertaisia kuvioita ja tasaisia värikenttiä. Puhdas, pelkkä väri kiinnosti häntä. Punaisesta kukasta maljakossa on olemassa ainakin kaksi versiota. Olli Vuorinen: Punainen kukka, 1951 Öljy kankaalle Yksityiskokoelma |
 |
| Auran sokeritehtaan siluetti Aurajoen rannassa on maalattu Boren talon erään asunnon keittiön ikkunasta. Olli ja Kaija-vaimo asuivat jonkin aikaa talossa työsuhdeasunnossa. Olli Vuorinen: Auran sokeritehdas, 1951 Öljy kankaalle Yksityiskokoelma |
 |
| Öinen maisema on mahdollisesti maalattu Ollin ja Kaijan asunnon ikkunasta Lahdessa, mutta tarkka osoite ei ole tiedossa. Yläosan musta maali on ajan mittaan varissut ja alta pilkottaa kirkasta sinistä, joka on ollut alun perin taivaan värinä. Olli Vuorinen: Valkoinen rakennus yöllä, n. 1951–52 Öljy kankaalle Yksityiskokoelma |
Perheessämme on säilynyt isän tekemiä maalauksia, piirroksia ja keramiikkaesineitä. Veljeni ovat löytäneet viimeksimainittuja myös keräilyesineiden kaupoista, ja onpa ainakin yksi seinälautasen luonnos kulkeutunut Turun museokeskuksen kokoelmiinkin.
 |
| Akvarelli ilta- tai aamuruskosta on maalattu Porissa 1950-luvulla. Olli Vuorinen: Porin siluetti, 1950-luku Vesiväri paperille Yksityiskokoelma |
 |
| Perhe vietti 1960–80-luvulla usein usein lomiaan Saariselällä Suomen Journalistiliiton tunturimajalla. Olli piirsi tämän kuvan iltahuviksi majan olohuoneen pöydän ääressä hiihtolomalla 1980. Maisemaikkunasta näkyi Iisakkipää kuutamossa. Piirroksen nimi viittaa erääseen tekstiin kirjassa "John Lennon panee omiaan". Olli Vuorinen: Iisakkipää uskollisen koiransa Gracesmuren valossa, 1980 Tussi paperille Yksityiskokoelma |
Isän kuolemasta on jo yli 29 vuotta, mutta silti usein kaipaan häntä. Hiukan surumieliseksi tekee myös ajatus siitä, että hän ei saanut tilaisuutta jatkaa taiteensa tekemistä eläkkeellä, kuten oli suunnitellut.
 |
| Hämyisä puutarha on peräisin piirustustunnilta 1940-luvulta, jolloin Olli kävi Lahden Yhteiskoulua. Olli Vuorinen: Yö satumaassa, 1940-luku Hiili kartongille Yksityiskokoelma |
Jutun tietoja on 24.1.2022 täydennetty sekä lisätty kuvia Ollin tauluista, keramiikasta ja hänestä itsestään maalaustelineen ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti