maanantai 2. maaliskuuta 2015

Aurinko rakastaa merta


Talven edelleen jatkuessa, nyt vain harmain taivain ja jäisin satein kahlittuna, pysyttelen hyvissä sielunvoimissani ajattelemalla paikkaa, jossa olen aina ollut onnellinen.

Lapsuuden turvalliset ja iloiset kesät Ruissalossa rakensivat siitä maiseman, joka on taustalla kaikessa mitä ajattelen, rauhaisasti vaihtuvina kuvina, ääninä ja tuoksuina: merenrannan mustat simpukankuoret, vesirajan kiville kuivuva levä, isoveljen veistämä kaarnavene kallionkolon sammalpohjaisessa lammikossa, mäkitervakon aniliininpuna ja tahmeus, orjanruusupensaan kukkien hauras silkki, kaislikon tuntumasta ongittujen ahventen paistettu rapeus, kaiken yllä suunnaton kultainen tulipallo.

Tämä kuva on otettu Ruissalon saaren pohjoisimmassa kärjessä toukokuussa 2013, ylempi on Kolkanniemestä 2012. (Kummankaan kuvan sävyjä tms. ei ole mitenkään jälkikäteen käsitelty, vaikka esim. pilvet näyttävät kuin lavastetuilta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti