maanantai 29. syyskuuta 2014

Enkeli puiston yllä


Enkeli vilkutti meren suuntaan Langelinie-puistossa Kööpenhaminassa. Olimme muutamaa hetkeä aiemmin kävelleet läpi Kastelletin alueen ja sen jälkeen käyneet toteamassa, että Pieni merenneito näytti kivellään ahdistuneelta ja surulliselta, ympärillään kymmeniä turisteja ottamassa kuvia. (Niin, juuri niitä s-kirjaimella alkavia. Sitä sanaa ei, muuten, tässä blogissa lausuta.)

Enkelin vaikutus oli syvempi ja ilahdutti enemmän, ehkä siksi, että en ollut koskaan aiemmin siitä kuullut enkä nähnyt kuvaakaan. Emme käyneet katsomassa monumenttia läheltä, joten sen alkuperä ja taustat jäivät tuolloin epäselviksi. Taitava rakkaani Jouni löysi myöhemmin netistä lisätietoja.

Kyseessä ei ollutkaan enkeli vaan Victoria, eli roomalaisen mytologian voiton jumalatar. Vilhelm Dahlerupin suunnittelema monumentti pystytettiin vuonna 1886 amiraali Ivar Huitfeldtin muistoksi. Huitfeldt menehtyi meritaistelussa Suuressa Pohjan sodassa.

Patsas toi alunperin mieleeni Wim Wendersin ohjaaman Berliinin taivaan alla -elokuvan, jota rakastan. Enkeleistä kertova elokuva on hidas ja runollinen, jopa väsyttävyyteen asti, ja tekee hyvää sydämelle.

Elokuva alkaa Peter Handken runon sanoin:

Als das Kind Kind war, 
wusste es nicht, dass es Kind war, 
alles war ihm beseelt, 
und alle Seelen waren eins.

Kun lapsi oli lapsi,
se ei tiennyt olevansa lapsi,
kaikella oli sielu,
ja kaikki sielut olivat yhtä.



Alkuperäistä juttua muutettu 28.10.2014; lisätty tiedot patsaasta ja puiston nimestä.


































perjantai 26. syyskuuta 2014

Kultaista valoa

Kirkot kiehtovat minua, eivät niinkään uskonnollisista syistä, vaan henkisistä noin muuten vain. Levollisuus, hiljaisuus, rauha, valo, taide.

Kööpenhaminan Vor Frue Kirke on Tanskan kansallispyhäkkö. Sen alttarilla sijaitseva Bertel Thorvaldsenin Christus-patsas on majesteettisuudessaan pysäyttävä.


Se onkin paras koskaan näkemäni Jeesus. Alttarin kullattu ja valaistu tausta saa näkymän liekehtimään ja syntyy vaikutelma auringonvalosta.


Herkkä marmorienkeli pitelee kastemaljaa ja katselee kirkkoon saapuvia ihmisiä. Se ja apostolit ovat nekin Thorvaldsenin teoksia.


Lisää Kööpenhaminan ihanuuksia myöhemmin...


lauantai 20. syyskuuta 2014

Hei hei, kesä

Kesä vihdoin hiipuu, ja se on sille ihan oikein. Toivotan viileämmät ilmat lämpimästi tervetulleiksi.

Ohessa on, kaikkien alkusyksyjen kunniaksi, Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä pari vuotta sitten kuvaamiani loppukesän kaunokaisia.

Osuimme alueelle puolivahingossa iltapäiväkävelyllämme, rakkaani ja minä. Kadunvarren avoimen portin kautta olimme jääneet ihmettelemään puistonreunan kasvia, joka näytti aivan banaanipuulta. Se olikin. Kun kävelimme syvemmälle puutarhaan, tulimme keskelle satua ja unta. Lämpimänhaikea päivä oli värejä ja valoa pullollaan.